Pois kiireen aiheuttamista ajattelun vinoumista

Jokaiselle meille jää aina välillä jokin asia päälle niin, että se ohjaa ajattelua, tunteita ja niiden kautta toimintaa. Joskus hyvä, joskus paha. Kiire on yksi näistä ajattelun vinouttajista. Ajatus kiireestä ohjaa tekemistämme silloinkin, kun ei olisi mitään syytä kiirehtiä. Se myös estää lepäämisen, rentoutumisen ja palautumisen, eli valmistautumisen oikeaan hoppuun. Taito siirtyä hektisyydestä höllentämiseen pitäisi olla osana opetussuunnitelmaa. Niin tärkeä se on jaksamisen kannalta.




”Jos ei lämmitettäisi tänään saunaa, kun se vie niin paljon aikaa,” sanoi mieheni minulle kesäisenä lauantaipäivänä. ”Tavataanko kello 16:10 vai 16:15?” kysyi ystäväni, kun olimme viikonloppuna lähdössä samaa kyytiä taidetapahtumaan. Mitä täällä tapahtuu? Mitä me sitten ehditään tehdä, jos ei saunoa mökillä lauantai-iltana? Mitä minä tai ystäväni ajattelimme tehdä sen viiden minuutin aikana? Kroppa on vapaalla, mutta pää taitaa elää kiireistä työarkea. Miten tämän kiireen ajattelun saisi katkeamaan vapaa-ajalla? 


"Mitä me sitten ehditään tehdä, jos ei saunoa mökillä lauantai-iltana?"


Tunnistan kyllä tuon "kaiken_optimoinnin_välttämättömyyden", mikä ohjaa aivoja tehostamaan jokaisen hetken. Tiedän niputtaneeni kahvin haun, veden juonnin ja muut biotoiminnot yhteen, jotta aikaa säästyy. Jos kukaan mitään enää paperille tulostaa, niin nekin toki haetaan samalla reissulla. Jossain tilanteessa se on varmasti hyväksi. Pitäisi vain olla nappula, mistä tuon teho-ohjauksen saa pois päältä. Vahdin vaihto, missä vuoroon tulee suuripiirteisempi ja laiskempi kuski. Sellainen, joka osaa vain olla ja katsoo kellostakin korkeintaan tuntiviisaria.

Miehelläni oli takana kiireinen työviikko monine iltakokouksineen. Ystäväni on toimitusjohtaja hektisessä bisneksessä, ja hän pyörittää samalla lapsiperhearkea. He, jos ketkä tarvitsevat palautumista.

Vastasin ystävälleni, että nähdään ”vähän yli neljä”. Saa olla riittävän tarkka vapaapäivän aikamääreeksi. ”Noinko minä kirjoitin?” ystäväni ihmetteli. Totesimme, että noin hänen maailmansa näköjään hahmottuu – minuuttiaikatauluna, priorisointina, tehostamisena. Sekä töissä että vapaalla. 


"'Nähdään vähän yli neljä,' saa olla riittävän tarkka vapaapäivän aikamääreeksi."


Saunamme on toki puulämmitteinen, ja meillä tapana saunoa ajan kanssa löylyä ja vilvoittelua vuorotellen, viikon kiireissä puhumatta jääneistä asioista jutellen, maailmaa parantaen ja tulevasta unelmoiden. Mikä voisi olla parempaa palautumista kiireestä?

Ehkei perjantai-iltapäivän äkkijarrutus ole aivoille hyvä, mutta jotenkin ne pitää saada hidastumaan ja lepoon tauon alkaessa. Tutkitusti aivot tarvitsevat tylsää aikaa. Aikaa, jolloin ei ole mitään tekemistä, ei mitään hoidettavaa tai huolehdittavaa. Silloin ajatukset pääsevät vaeltamaan omia polkujaan, omalla tahdillaan. Kuulemma parhaat ajatukset ja oivallukset syntyvät juuri noina hetkinä. Jokaisella pitäisi olla oma tapansa löysätä ruuvia, höllätä krakaa, vähentää vauhtia… Ottaa aikaa levolle ja rentoutumiselle. Siirtää kiireen aiheuttamat ajatusvinoumat sivuun. Tunnistaa ne omat kohdat, missä hoppuinen ajatus jää päälle, vaikkei enää ole kiire mihinkään. 


"Jokaisella pitäisi olla oma tapansa löysätä ruuvia, höllätä krakaa, vähentää vauhtia…"


Kiire ei ole hyväksi, eikä edes tarpeellinen joka tilanteessa. Ei kädet ja jalat kiirettä tunne, kyllä siinä on pää pomona. Mutta jalat voisivat viedä ulos ja luontoon, kädet antaa aivoille uusia haasteita vaikkapa maalaamalla tai nikkaroiden. Annetaan koko kropan osallistua ja ehdottaa. Yhdessä hyvä tulee. Tässäkin asiassa.



0 0
Feed