Kiireessä kukoistavat ja hiljaisuudessa hehkuvat persoonallisuudet

27.02.2020

"Kaikki ei sovi kaikille. Kaikki eivät tykkää samasta." Persoonallisuutemme määrittää paljon minkälaisessa työssä ja työyhteisössä jaksamme, viihdymme ja voimme antaa parastamme.

Silmäilin ahdistusta käsittelevää artikkelia. Huomioni kiinnittyi sanapariin "hyvälaatuinen masennus". Siis mitä? Voiko olla masennusta, missä on jotain hyvää?

Voiko olla masennusta, missä on jotain hyvää?

Kirjoittaja viittasi hyvälaatuisella masennuksella masennukseen, joka on aiheutunut, jostain erityisestä tapahtumasta - kriisistä, menetyksestä, sairastumisesta tai työttömyydestä. Ymmärrän hänen ajatteluaan; oireet, jonka aiheuttajan juuret ovat näkösällä, ovat helpompia hoitaa ja niiden ennuste on parempi. Masennus, mille ei ole yhtä selvää aiheuttajaa, joka on hiipinyt salaa vuosien saatossa, on vaikeampi jäljittää juurilleen. Se on aina välillä ilmoitellut itsestään, mutta kaikonnut taustalle odottamaan sitä oikeaa hetkeä, jolloin joku asia, itsessään pieni, on se viimeinen pisara. Ja sitten kaikki vaan romahtaa.

Penaalin kynät eivät ole pelkästään terävyydeltä erilaisia, vaan myös eri värisiä.

Olemme persoonaltamme erilaisia. Toiset vilkkaita ja eloisia, toiset hitaampia reagoimaan, vähemmän innostuneita muiden seurasta ja hälinästä ympärillään. On totta, että persoonallisuutemme vaikuttaa kaikkeen mitä teemme. Sitä ei voi noin vain tilanteen mukaan vaihtaa toiseksi, paremmin tilanteeseen sopivaksi. Ei voi esittää toista, mitä on. Ehkä hetken, mutta pitkään tehtynä se kuormittaa liikaa ja aiheuttaa pahaksi päästyään juurikin masennusta. Penaalin kynät eivät ole pelkästään terävyydeltä erilaisia, vaan myös eri värisiä.

Psykologia tuntee käsitteen "fit to work", kun puhutaan työuupumuksesta. Uupumusteorioita on monia, mutta yksi niistä lähestyy asiaa nimenomaan työn ja työntekijän yhteensopivuuden kannalta. Voiko olla, että nykyinen kasvava uupumus- ja masennustrendi johtuukin osin siitä, että meillä ei ole enää riittävästi töitä niille, jotka eivät ole parhaimmillaan ja kukoista hektisessä, alati muuttuvassa, kiireen sävyttämässä työelämässä? Onko ekstroverteille liikaa töitä ja introverttien työt loppumassa?

Pitäisikö työelämää tarkastella myös eri persoonallisuuksille sopivuuden kannalta?

Pohdimme monesti ammatillista alaa tulevaisuuden työnäkyminen näkökulmasta. Pitäisikö työelämää tarkastella myös eri persoonallisuuksille sopivuuden kannalta? Osaamista voi hankkia lisää, mutta persoonallisuuden muuttaminen on mahdotonta. Onko ainoa vaihtoehto töissä testata, että ketkä jaksavat ja ketkä eivät? Eihän kaikista olen vaativiin fyysisiin tehtäviinkään, eikä niihin edes laiteta ihmisiä, joilla ei ole riittävästi voimaa?

Kuvitellaan, että kaikki työ muuttuisi vähitellen 100 kg penkkipunnerruksen vaativiin töihin. Totta, suuri osa työntekijöistä sairastuisi tavalla tai toisella - rasitukseen tai revähdykseen. Ohjaako nykyinen työelämän kehitys vähitellen kaikki työntekijät saman tyyppistä, kiireessä kukoistavaa persoonallisuutta vaativiin tehtäviin? Vai olisiko tilaa muillekin, ettei menetetä hiljaisemmissa tuulissa hehkuvaa osaamista.

Pitäisikö hyväksyä se, että samanlainen työn ja työympäristön tahti ja dynaamisuus ei sovi kaikille?

Voisiko työssä uupuminen ollakin sitä "hyvänlaatuista" masennusta, sellaista, minkä syyt ymmärretään ja mitä voidaan korjata? Pitäisikö hyväksyä se, että samanlainen työn ja työympäristön tahti ja dynaamisuus ei sovi kaikille? Pitäisikö työvoimapolitiikassa ottaa yhdeksi muuttujaksi persoonallisuus?

#persoonallisuus #työ #hyvinvointi #johtaminen