"Kirjoittaminen on ajatusten dokumentointia," sanoi eräs viisas. Totta vai pelottavaa?
Kirjoitan blogissani aiheista, jotka tavalla tai toisella puhuttelevat minua. Yhteisenä teemana on ihmiset työelämässä - hyvässä ja pahassa, suoraan tai vähän sinne päin. Kirjoituksiini saan vaikutteita kaikesta lukemastani päivän polttavista uutisista opiskelukirjallisuuteen sekä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Bussit ja kahvilat ovat tähän ihan parhaita, mutta läheltäkin voi löytää aarteita.
Suru ei ole sairaus, vaikka oireet usein täsmäävät. Väsyttää, pienempikin ponnistus uuvuttaa, silmiä kirvelee, nenäliinoja kuluu. Uni ei tule, eikä ruoka maistu.
Kun kohtaa ihmisiä, luo luottamuksen ilmapiirin ja puhuu työhyvinvoinnista, kuulee uskomattomia tarinoita. Uskomattomia, koska työntekijän hyvinvointia on turvaamassa niin monta lakia. Käsittämättömiä, koska lakeja soveltamassa ovat vastuuta kantavat esimiehet ja johtajat. Absurdeja, koska he kaikki jakavat saman vision ja tavoitteet yhteisessä...
Innostuin pohtimaan asiakkaana olemista ja saamaani palvelua nähtyäni facbookissa kaverini seinällä kuvan asiakaspysäköintimerkistä, jonka edessä oli lumikasa. Kuvaa oli kommentoitu sanoin "Asiakaskokemus tämäkin." Sanonta "asiakas on aina oikeassa" on saanut (aiheellisesti) jäädä unholaan ja antaa tilaa asiakaskokemukselle, missä oikeassa olemisen...
Katson hurjaa vauhtia juoksevaa koiraa, joka ei peloltaan näe, ei kuule mitään. Se säntää ihan hulluna eteenpäin. Tuskin tietämättä muuta suuntaa kuin pois. Pelko ei edes asettunut ohjaimiin. Se laittoi koko koiran autopilotille ainoana ohjeena pois ja äkkiä.
Luin YLE:n uutisen 23.10.2017 otsikolla "Haluaisitko sinäkin työskennellä etäkonttorissa Espanjassa? Moni firma tarjoaa työntekijöilleen aurinkokuurin keskellä kaamosta". Otsikko innosti lukemaan, mutta "wau" tuli sanan "kaamosjousto" kohdalla. Jutun yritys on antanut työntekijöilleen mahdollisuuden siirtyä viikoksi tekemään töitä Espanjaan, jos...
Ihmisiltä vaaditaan yhä enemmän toimijuutta eri elämän osa-alueilla kuten koulutuksessa, työelämässä, vapaa-ajalla, perhe-elämässä ja yleisesti kansalaisena. Aktiivisesta oman elämän hallinnasta, päätöksenteosta ja omien toiveiden toteuttamisesta on tullut tavoiteltava hyve ja se ymmärretään jopa avuttomuuden vastakohtana.
Kävin viime viikolla venyttelyjumpassa. Parikymppinen ballerina ohjasi ja kannusti venymään - onneksi myös sanoin, koska hänen esimerkkinsä oli niin hyvä, ettei niistä asennoista enää tunnistanut, miten olisi pitänyt itsensä laittaa.
Naiset ja maahanmuuttajat diversiteetin keulakuvina ovat niin last season. Neurodiversiteetti on uusi musta!
Luin kirjan W. Timothy Gallwey; "The Inner Game of Tennis" käännös "Voita vastustajasi, voita itsesi!"
"Kesä päättyy ja arki alkaa." "Loman päättyessä siirrytään arkeen." Arjen alku on nyt ihmisten huulilla koulujen alkaessa ja lomien loppuessa. Mikä se arki oikeasti on? Arki, joka monesti esiintyy negatiivisessa merkityksessä?
Lapsena luulin, että hevonen on lehmän mies. Tietoni oli niin varma, ettei uskoa horjuttanut edes se, että hevosemme nimi - joka siis oli lehmiemme mies - oli Liisa. Jotenkin ajattelin, että virhe on nimessä eikä tässä niin selvässä perhesuhteessa. En myöskään ihmetellyt, vaikka kaikki lapset muistuttivat kovasti äitiään... aina ja joka ikinen.
Tuntuu ihan kamalalta!", sanoi coachattavana oleva toimitusjohtaja, kysyessäni häneltä, miltä tuntuisi tehdä se, minkä hän oli juuri oivaltanut oikeaksi tavaksi edetä kinkkisessä asiassaan. Hän toteutti suunnitelmansa ja oli seuraavalla kerralla helpottunut ja tyytyväinen asioiden edistymiseen toivottuun suuntaan. Molemmat hetket ovat juuri niitä,...
Palasin juuri lomalta Ranskan Bretagnesta, maasta, missä minulla ei ollut yhteistä kieltä monenkaan tapaamani ihmisen kanssa. Yhteisen kielen puute antoi lisää tilaa vuorovaikutukselle, lisäsi kommunikoinnin monipuolisuutta ja avasi paljon mahdollisuuksia odottamattoman tapahtumiselle. Lähensi eikä loitontanut, lisäsi toiseen keskittymistä nopean...
Olemme juuri juhlineet työtä! Ja opiskelijoita, ylioppilaita ja kevättä siinä samalla, mutta virallisesti vappu on ollut Suomessa 1979 alkaen suomalaisen työn juhla, jolloin siitä tuli myös liputuspäivä. Juhliiko työ nykyäänkin, juhliiko työelämä, mitä tekee työntekijä? Pitäisikö vapun olla eurooppalaisen työn juhla tai globaalin työelämän bileet?
Työelämän asiantuntija Pekka Seppänen kirjoitti Helsingin sanomien kolumnissaan 2.4.2017 "Työnantajat ovat edistävinään monimuotoisuutta palkkaamalla homoseksuaaleja, maahanmuuttajia, naisia, vammaisia ja varttuneita." Ja jatkaa, ettei tämä ole monimuotoisuutta, vaan tasa-arvoa. Kirjoittajan mukaan työnantajat suosivat rekrytoinnissa...